Melukylä muuttaa uuteen kotiin

Olen tuonne wordpressin suuntaan ollut kallellani koko lyhyen bloggaamiseni ajan, kirjautuneenakin sinne ja koepohjan kanssa aina silloin tällöin askarrellut.
Nyt on kuulkaas niin, että se wordpress tarjoaa niin paljon kaikkea mukavaa vimpstaakia ja häppäsvärkkiä tähän blogitouhuun, että minä muutan koko Melukylän kertalaakista sinne.
Kaiken, mitä olen tänne bloggerin puolelle postannut, kuvia ja kommentteja myöten, on
yhdellä kätevällä napin painalluksella siirtynyt wordpressiin, että koko kylä on mukana.

I've decided to move my blog to wordpress. Everything is still the same, you are welcome to my little world . So please/ole hyvä,

* Klikkaa tästä / Click here *

meno ei muutu miksikään, eivätkä henkilöt vaihdu. TERVETULOA! WELCOME!

Huom! linkki on permalinkki uuteen kotikylään. Koko Melukylään ja uudempiin postauksiin pääsee käsiksi esim. klikkaamalla siellä otsikkoa.

Alkuja viidakossa

Tämä on varmaankin narsissi.

Tästä tiedän varmasti sen olevan raparperin. Suussa tuntuu aivan maku, kun odotan herkun kasvavan hiukan isommaksi. Raparperipiirakkaa, ah!

Tästä tulee pioni, se punainen.

Piilossa oli vielä kevätesikko. En minä tätä viime keväänä huomannut.
Jaaha, bloggeriin ei saa ladattua enempää kuvia, jotain virhettä ilmottaa. Olisin laittanut viidakkoni koko kuvan, tai sen alun. Huomenna sitten, minä lähden nyt töihin. Hyvää perjantai-iltaa kaikille!

Kukkatestaus

Alkavan kesän kunniaksi piti tehdä puutarha-aiheinen kukatesti. Olen kielo. Mikä sinä olet? Tämä löytyi Marin salaisesta puutarhablogista *hmph!* Testaa itsesi täällä.

Matinea

Koko talven kestäneen aherruksen huipentuma: julkinen näyte monikymmenpäisen yleisön edessä. Pikkumiehiä jännitti niin!



Minä porhalsin suoraan matineasta töihin, ex vei lahjakkaat kruunun jalokiveni sekä ylen ylpeän ja toki hiukan kyynelehtineen mummun kotiin. (Puutarhurini on siis saapunut, hehee!)
Valkopaitainen pärly ehti kuitenkin kertoa minulle ennen lähtöäni, että haluaa flyygelin...

Kukka-kukka

Mikähän se tämänkin pikkuisen kukan nimi mahtaa olla? Suomi-kukka? lippu-kukka? Pikkukukka? Viirukas? Minä en tiedä, tietääkö joku? Soma se on ainakin. Alemmassa kuvassa näkyy sen piskuinen koko verrattuna krookukseen.

Keltaista

Nappasin Helinän okra-blogista keltaisen haasteen. Alunperin lähtöisin Elisalta :
Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu... Piristetään harmaita päiviämme keltaisella.
Ymmärsin haasteen niin, että väriä etsittiin nimenomaan omasta kodista.
Olen Helinän kanssa samaa mieltä, aivan valloittava tällainen värihaaste. Meilläkään ei kotona oikein keltaista ole, sai oikein etsimällä etsiä. Poikien legoja, Tipi varmaankin Kinder yllätysmunasta, haaleankeltainen t-paitani ja ta-daa! Keltainen klassikko: Rukka sadetakki.







Tähän haasteeseen sopii vastata kenen hyvänsä, jos siltä tuntuu.

Hortonomi!

Nyt se myrkyn lykkäsi, menin uteliaisuuttani ensimmäistä kertaa puutarhamessuille, kun sattui olemaan vapaa lauantai, enkä nyt tuosta touhusta niin ylettömän kiinnostunut ole ollut. Eihän siellä voi rahaa mennä, eihän? Virhe!! Super error!! Emämoka! Tämmöinen wannabe-sitä-sun-tätä kun olen, meinasin seota, ja rahaa paloi.

Tässä kuvassa on "Pionien koti". Arvatkaas, kuka koiralenkeillä ihailee erityisesti vanhojen omakotitalojen pionipenkkejä? Niskat meinaa mennä sijoiltaan, kun venkoilen ja tuijottelen niitä, aina toivon, että koira nuuhkisi tosi kauan jonkun upean pionipihan kupeessa.
Omalla pihallani on kaksi pionia. Lajitko? On ne, punainen ja valkoinen! Kaiken lisäksi ovat tukehtumispisteessä kukkapenkissä kaiken muun kukkameren keskellä, nyt on kyllä äkkiä tehtävä niille tilaa, ennen kuin viidakko taas rehottaa. Mutta mistäs kaivat, kun kukkapenkki on jo umpitäynnä krookuksia ja muuta kevätkukkaa?

Ostin vain yhden pionin ja senkin tosi pienen alun, ettei palellu. Tästä tulee isona kaunis vaaleanpunainen Reine Hortense.


Minä muuten soitin joka ostoksesta Miehelle, henk.koht. puutarhaexpertilleni. Se mitään osannut sanoa, ei edes keskittynyt, mokoma! No, onneksi sillä oli asiakkaita, sehän on vaan hyvä.
Hollantilainen kauppias myi näitä kolme pussia kympillä. Tikun palasia sisältävät, oletan niiden olevan juuria? Salkoruusua, uutuus Akileijaa, sitten jotain nättiä sinistä (höhöö!), jonka pitäisi kukkia runsaana puskana mieluummin lokakuulle asti, jos on lämmintä. Joku kiva hattuhomma mustana ja sitten joku keltainen hattuhomma kaupanpäällinen ja vielä joku muu ihmetyskaupanpäällinen. Olen lahjakas? Nyt jo unohdin nimet. Ohjeet ovat sitten hollanniksi, että van der kruik ja voor heet ja niin edespäin.


Wannabeen takkuinen taipale kohti oikeaa känsäistä multakäpälää ei onnistu ilman päteviä oppaita. Messuilla on tarjouksia. Messuilla on paljon tarjouksia. Messuilla on kirjojakin, apuuuuaaaaa! Ostin...



Puutarhamessujen kirjaosastoilla voi tehdä myös muunlaisia kivoja ostoksia. Ostin...

* * * * * * *

En nyt sitten laita tähän kuvaa, mutta puutarhamessujen yhteydessä oli myös kolmet muut messut. Minä ehdin yksille budjetin kannalta varsin tuhoisille, nimittäin keräilymessuille. Jollain kummallisella tavalla, mutta toki miehen suostumuksella, kannoin sieltä mukanani kahvikaluston.
Turhanpäivästä tässä on edes mainita mokomaa, mutta 4 kappaletta pvc-muovisia ihmesieniä muutti meille myös. **Edittiä 21.4. Ei siinä paketissa mistään peeveeceestä puhuta. PVA-systeemistä vaan, mitä ikinä sitten tarkoittaakin. ** 10 vuoden takuu, ei ime hajuja ja esittelijätyttö osasi asiansa. Mitä useamman osti, sitä halvemmaksi tuli. Kestää konepesun. Loppuelämäksi kiiltävää ikkunaa ja tahratonta sohvaa, haa! Ja kaikki samalla lujaakin vääntöä kestävällä sienellä. Minäkö mainoksen uhri?
Mies tuli illalla Tampereelle. Toi lannotteita tullessaan, jotain etuisuuksia, sano. Nauroi ja rätkötti ostoksilleni. (Mikä IHMEEN huumoripläjäys mä sille olen? Vakavia ostoksia, suurta ponnistelua pienen pihan kaunistukseksi.) Hohotti ja sanoi, että hollantilaiset ovat kaikki huijareita, hän kyllä ne tuntee! Ihmettelee, jos yksikään tikuistani alkaa kasvaa. No höh.. Lopuksi ilmoitti, ettei kaiva pionille kuoppaa, saa kuulemma kuokkia töissä aivan tarpeeksi. Ajatella! Omituista minusta, kun se häneltä niin kätevästi kävisi.
No eipä mitään, soitin sitten tänään aamutuimaan äidilleni. Tämä seitsemänkymppinen viherpeukalo tulee ensi viikon alussa mielellään pitkästä aikaa lapsenlapsiaan katsomaan ja hiukan tonkimaan työkiireisen tyttärensä plantaasia. Että näin on taas maailma Melukylässä mallillaan. --- Tai no, täytyy varmaan se kahviserviisi mummun vierailun ajaksi piilottaa, vaikken minä ikinä mitään turhaa ostakaan. Eikä Mies maksa.

Ilta multasormena

Mies toi jo viime lauantaina orvokkeja pyynnöstäni kassikaupalla puutarhalta. Tänään oli sitten vapaailta ja pakko edes yrittää laittaa ne koristamaan koreissa sisäänkäyntiä. Katoksen kaiteille roikkumaan. Isoon siniseen ruukkuun laitoin niitä myös, mutta tuli jo niin hämärää (ja kylmä!), että katsoin viisaammaksi siirtää kuvaushommat toiselle päivälle.



Pieni piha on ollut Sniifferiltä kiellettyä aluetta, mutta viime syksynä saivat vanhat kukkimattomat norjanangervot nuorennusleikkauksen kummankin rajanaapurini suostumuksella, ja ex pystytti aidan ja laittoi portin. Kyllä oli koiran pää sekaisin, kun sai tulla ja kuono sojotti koko ajan kohti katua, haha! Siellähän nyt vilisikin: naapurin mopoikäinen poika kaverinsa kanssa päristeli pari kertaa ees taas ja olisikos mennyt ihan pari autoa. Mutta koiran aivoituksista ei ota selvää, ehkä se ajatteli, että joku jänis sieltä kohta kumminkin loikkii, tai joku ruma ventovieras uroskoira, jolle saa räyköttää aidan takaa oikein kunnolla. Varsinkin nyt, kun lehdetön sireeni ei vielä peitä näkymää tielle.





Kevään valo on sitten ihmeellinen asia.

Ruokakuvia

Jäniksen kaveriksi sunnuntain pataan laitoin mm. herkkusieniä.


En ole tainnut kertoa, että olen parsahullu? Voisin syödä tuoretta parsaa joka aterialla. Minulla on parsakattilakin, se on aarteeni, eikä ollut hinnalla pilattu. Eläköön Ikea ja sen halvat hinnat!

Kuvissa yllä ja alla on eilinen evääni: valkoista parsaa keitettynä omatekoisen sitruunamajoneesin kanssa. Joku mikälienee lisuke sivussa on savulammasta. Pieni kiiltävä keko sen vieressä on valkosipulihyytelöä, makeahkoa.

Kierrän yleensä Lidlin kaukaa ihan periaatteessa, yritän suosia suomalaista, ja lähituotettua ruokaakin, jos vain voin. No eihän se aina onnistu tokikaan, ja parsakausi tekee säännöllisen poikkeuksen tähän henkilökohtaiseen Liiteli-boikottiini: parsa on siellä jatkuvasti tuoreempaa ja halvempaa kuin lähimarketissani.

Jänispata valmiina. Siinä on porkkanaa, hiukan palsternakkaa, kolme isoa sipulia lohkoina, shalotteja, valkosipulin kynsiä, herkkusieniä. Kaikki pyöräytettynä voi-oliiviöljy-seoksessa. (Aidossa voissa siis, meillä ei korvikkeita käytetä.) Ruokalusikalliset Dijon-sinappia ja aurinkokuivatuista tomaateista tehtyä ketsuppia (Heinz). Suolat ja pippurit. Yrttejä. Ruskistettu ja paloiteltu jäneksen raatokin tietysti oli mukana. Ja vettä.
Uunista ottaessa kaivoin jäniksen osat pois ja erottelin luut lihoista, paloittelin lihat ja laitoin takaisin kastikkeeseen. Silppusin vielä sekaan nipun lehtipersiljaa ja lorautin varmuuden vuoksi sopivasti sekaan oikeaa hylatonta kermaa. Ei näytä niin esteettiseltä kuvassa, mutta maku oli jotain erinomaisen ja taivaallisen väliltä, vaikka itse sanonkin. Nih.

Jälkiruoaksi ensimmäistä kertaa suoraan pussista Tohtori Ötkerin Paahtovanukas. Helppo valmistaa ja ruokosokerikin oli mukana. Grillivastuksen alla paahtuminen kyllä kesti hiukan kauemmin kuin sen pakkauksessa sanotun minuutin. Ei paha, pojat tykkäsivät kovastikin.